Huhhuh, kesätyöt vihdoin päätöksessään ja pitäisi ajatuksia pikkuhiljaa siirtää kohti huomenna alkavia ammattikorkeakoulun opintoja! Aloitan siis fysioterapeutin opinnot Lamk:ssa. Olotila tähän asti on ollut ennemminkin innostuneet kuin jännittyneet, mutta kyllä nyt jo tunteet ovat aivan yhtä hullunmyllyä :D Ihanaa päästä uuteen kaupunkiin ja tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppimaan uutta, mutta silti hieman haikeaa "luopua" kaikesta vanhasta; asunnosta, tutusta kaupungista, ystävistä, harrastuksista, ohjauksista..yms. Yritän hokea itselleni: "Kun vanhat ovet sulkeutuvat, niin uudet ovet avautuvat".

Viimeiset kaksi kuukautta ovat kuluneet enemmän tai vähemmän joka päivä töiden parissa vanhassa kotikaupungissani. Työskentelin kesälomasijaisena eräässä kehitysvammaisten asuntolassa. Asukkaat olivat kaikki pyörätuolissa, eli enemmän tai vähemmän täysin hoidettavia. Kuitenkin kahdessa kuukaudessa ehdin jo tutustua heihin paremmin ja melkeenpä voin sanoa että kyllä sieltä joitain tiettyjä asioita jään kaipaamaan, vaikka työ itsessään ei ollut mitään unelmatyötä. Onneksi he toivoivat minun tulevan myös seuraavana kesänä sinne sijaistamaan ja mahdollisesti jo syksyn ja talven mittaan myös viikonloppuja :) On se aina sydäntä lämmittävää jos/kun työpaikoista tuollaista toivotaan!

Loppuilta meneekin sitten kirjoituspöytää kasaillessa ja kattolamppua kiinnittäessä, yms tavaroiden purkamisessa. Tosiaan tavarani on vain kannettu sisään uuteen kämppääni, eli elämäni on vielä banaanilaatikoissa. Siinä sitä tekemistä riittää hetkeksi jos toiseksikin ennenkuin ne löytävät oman paikkansa!